Suomen itsenäisyyspäivää

Suomen itsenäisyyspäivää vietetään 6. joulukuuta. Päivä lasketaan maan kansallispäiväksi ja on lippupäivä. Tänä päivänä vuonna 1917 Suomi julisti itsenäisyytensä Venäjästä kuukauden kestäneen prosessin jälkeen.

Tänä päivänä toistuvia juhlia ovat ekumeeninen juhlapalvelu Helsingissä, joka lähetetään suorana televisiossa ja muut uskonnolliset jumalanpalvelukset eri puolilla maata, sotilasparaati, konsertit, kuntien järjestämät juhlat, ylioppilaskuntien fanikulkue sankareiden haudoille. illalla ja presidentin vastaanotto linnassa, johon on kutsuttu pari tuhatta virkamiestä, diplomaattia ja muuta vierasta, erityisesti niitä, jotka ovat vuoden aikana tehneet jotain erityistä Suomen hyväksi tai joihin presidentti muuten haluaa kiinnittää huomiota. Monet suomalaiset syttyvät illalla kaksi kynttilää ikkunoihinsa.

Itsenäisyyspäivä on juhlallinen ja isänmaallinen tunnelma. Jumalanpalvelus, johon presidentti ja hallitus osallistuvat, pidetään Helsingin tuomiokirkossa. Päivän politiikka jätetään syrjään ja juhlaan tunkeutuu kiitollisuus itsenäisyydestä.

Kahden kynttilän perinne ikkunassa siirtyi siitä, kuinka yleisö kiinnitti huomiota kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivään 5. helmikuuta. 1800-luvun lopulla ikkunassa sytytetyt kynttilät olivat alkaneet symboloida mielenosoituksia silloisia venäläistystapoja vastaan. Föönausvalaistus oli vakiintunut kansallinen tapa, joka oikeistolaisen Itsenäsyyden Liiton aloitteesta siirrettiin helposti uuteen itsenäisyyspäivään 6. joulukuuta. Tiettyinä aikoina perinteen on katsottu edustavan porvarillista isänmaallisuutta. Nykyään on enemmän perinne ja henkilökohtainen asenne sytyttää kaksi kynttilää ikkunaan. Tarinankerrontaperinteessä on monia tulkintoja tavan alkuperästä ja valojen symboliikasta.

Presidentin vastaanotto, linnan juhla, televisioidaan ja sen katsojaluvut ovat korkeat joka vuosi. Kesti puoli vuosisataa ennen kuin linnapallo sai nykyisen muodon. Kansalaiset pääsivät tutustumaan juhlallisuuksiin aluksi radion suoran lähetyksen (1949) sekä kuvia ja tunnelmia välittävien sanomalehtien kautta. Jo 1950-luvulla televisiokamerat olivat paikallaan, mutta vain valitut osat lähetettiin myöhemmin. 1980-luvulla alkoivat suorat lähetykset, jotka kokosivat suuren osan kansalaisista television eteen. Koronavuonna 2020 linnassa ei järjestetty vastaanottoa, mutta televisioitiin vaihtoehtoista ohjelmaa.

Talvisodan ja jatkosodan aikana Suomen itsenäisyyden puolesta tehdyt uhraukset ovat edelleen tärkeässä roolissa juhlissa. Vuodesta 1994 lähtien sotaveteraaneja ja myöhemmin myös arpajaisia ​​on kutsuttu linnan juhlaan kunniavieraiksi. Presidentti myöntää itsenäisyyspäivänä valtion kunniamerkit ja Puolustusvoimat ylentää upseereita. Elokuva Tuntematon sotilas vuodelta 1955 esitetään perinteisesti televisiossa. Myös asevoimien paraati ja seurustelu sankarihaudoilla ovat merkkejä tästä. Helsingissä opiskelijat ovat marssineet soihtujen kanssa vuodesta 1951 lähtien Sanduddin hautausmaan sankarihaudoista.

Juhlallisen tunnelman lisäksi viime vuosikymmeninä on haluttu näyttää, että itsenäisyys on myös iloinen asia. Ruotsin kielellä tervehdyslause on "Hyvää itsenäisyyspäivää". Monissa paikoissa koulujen neljäsluokkalaiset ovat kunnan johdon kutsumia itsenäisyysjuhliin. Juhla, kuten presidentin vastaanotto, koostuu tervehdysseremoniasta, ohjelmasta, tanssista ja virvokkeita.

Yhteiskunnan haavoittuville ensiksi Veikko Hursti ja hänen kuolemansa jälkeen Heikki Hursti järjestivät vuosikymmeniä itsenäisyysjuhlat, joissa tarjottiin ruokaa ja ohjelmaa. Vastaavia hyväntekeväisyysjuhlia järjestetään myös muualla maassa. Viime aikoina eri ryhmät ovat myös osoittaneet mieltään itsenäisyyspäivänä, kansallissosialistit, muukalaisvihamieliset ryhmät, anarkistit, antifasistit ja muut.

Suomalaiset viettävät itsenäisyyspäivää yksityisesti ennen kaikkea seuraten linnan juhlan televisiolähetystä. Koska päivä on vapaapäivä, monet käyttävät tilaisuutta myös jouluvalmisteluihin, kuten piparkakkujen leivontaan. Itsenäisyyspäivänä myydään sinivalkoisia kynttilöitä.