Suomi

Suomi, virallisesti Suomen tasavalta, on Pohjois-Euroopan tasavalta. Suomella on maarajat Norjaan, Ruotsiin ja Venäjään sekä eteläiseen merirajaan Viroon. Suomenlahti on Suomen ja Viron välissä. Suomi on virallisesti kaksikielinen ja kansallisena kielenä ovat suomi ja ruotsi (suomi noin 90,0% ja ruotsi noin 5,3% vuonna 2013). Ruotsinkielinen Ahvenanmaa on autonominen maisema maan sisällä. Pinta-alaltaan Suomi on kahdeksanneksi suurin maa Euroopassa, ja sen asukasluku oli vuoden 2014 lopussa noin 5,5 miljoonaa. Asukastiheys on hiukan yli 16 asukasta neliökilometriä kohti, mikä on alhaisin Euroopan unionissa. Ruotsin lisäksi Suomi on ainoa maa maailmassa, jonka virallinen kieli on ruotsi.

Suomen pääkaupunki on Helsinki, joka on myös maan suurin kaupunki, jossa asuu 650 272 asukasta vuonna 2018. Lisäksi on neljä ylimääräistä kaupunkia, joiden asukasluku on yli 200 000 asukasta, nimittäin Espoon, Oulun, Tampereen ja Vantaan.

Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen vuodesta 1995 ja ottanut euron käyttöön valuuttanaan vuonna 2002. Ennen euron käyttöä maa käytti suomalaista valuuttaa. Suomi oli osa Ruotsia yli 600 vuoden ajan, mikä vuonna 1809 menetti alueen Venäjälle. Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Sitten seurasi sisällissota vuonna 1918 ja toisen maailmansodan yhteydessä kaksi sotaa Neuvostoliittoa vastaan, vuosina 1939–1940 (ns. Talvisota) ja 1941–1944, ja yksi Saksaa vastaan ​​talvella 1944–1945.

Suomea kutsutaan Suomi Suomi, ja tämän nimen variantteja käytetään balti-suomi-kielillä, kuten viro, samoilla, latvia ja liettua. Nimen alkuperä ei ole tiedossa. Suo tarkoittaa suomeksi suota tai sammasta. Nimi voi olla myös lainasana, ehkä balttilaisheimolta * zemē tai indoeurooppalaiselta heimo-sanalta, jolla on merkitys 'mies'.

Suomen virallinen nimi ruotsiksi on Suomen tasavalta. Maata kutsutaan suurimmaksi osaksi maailman kielistä Suomi (tai jokin sen muunnelma). Tämän nimen alkuperää ei myöskään ole täysin selvitetty. Roomalainen historioitsija Tacitus mainitsee Fenni-kansan noin 100 jKr., Mutta hänen kuvailemansa ihmiset olivat mahdollisesti saamelaisia, koska hän kuvaa metsästäjää ja keräilijää, joka ei harjoittanut maanviljelyä, ja Itämeren suomalaiset olivat maanviljelijöitä.

Suomen nimen vanhin tunnettu lähde on kadonnut ruunikivi Runinskrft U 582 Norrtäljen kunnassa, joka veistettiin 1000-luvun alussa. Kuitenkin 1200-luvulla termiä suomalaiset käytettiin ensimmäistä kertaa tarkalleen Suomen asukkaiden kohdalla, tämä Gravis admodumin luettelossa.

Alusta lähtien termi Suomi oli tarkoitettu Lounais-Suomeen, ja sitä käytettiin virallisesti ensimmäistä kertaa vuonna 1419 nimityksenä tuolloin Ruotsin itäosiin. Termi murtui myös 1440-luvulla lainsäädännössä.

Suomalaisista moottoriajoneuvoista on kansallisuusmerkki FIN. Aiemmin he kantoivat SF-tuotemerkkiä "Suomi - Suomi".

Pohjois-Suomen vaakuna vuodelta 1633, karjakamari.

Sana Suomi viittasi 12. ja 13. vuosisatojen aikana Turun ympäröivään alueeseen, maisemaan, jota tuolloin kutsuttiin Varsinais-Suomeksi, kun taas muuta maata kutsuttiin Tavastlandiksi, Lappiksi ja Karjalaksi. Toisinaan se voidaan kuitenkin tiivistää Eastlandsiksi tai Eastlandsiksi (vertaa Norrland). Keskiaikaisessa politiikassa ei kuitenkaan ollut kyse niinkään maantieteellisistä rajoista kuin kansojen penneistä, tavernoista, laastarista ja tuulista.

Suomesta tuli 1500-luvulla yleinen nimi koko Perämeren itäpuolella sijaitsevassa maassa, mahdollisesti jopa Ahvenanmaa mukaan lukien, kun saaristo sijoitettiin Turun hiippakunnan alle. Se, mitä sana viittaa nykyaikaisissa lähteissä, voi kuitenkin vaihdella, ottaen myös huomioon, että idän ja pohjoisen rajat olivat epäselvät. Jonkinlainen Suomen perustaminen yksiköksi, vaikka vain nimelleen, syntyi, kun Johan III julisti entisen herttuakuntansa "Suomen suuriruhtinaskuntaksi" (n. 1580) strategiana vastata Venäjän tsaarin valtaväitteeseen. Käsitteestä tuli osa Ruotsin kuninkaan nimeä, mutta sillä ei ollut käytännöllistä merkitystä. Suomen maisemilla oli sama asema kuin Perämeren länsipuolella sijaitsevilla maisemilla, ja Suomen kansallispuoliskolla oli sama edustus Riksdagissa kuin lännessä. Vuonna 1637 kuningatar Kristina Per Brahe nimitti nuoremman Suomen, Ahvenanmaan ja Pohjanmaan kuvernöörin (Ruotsin ydinjoukkojen muilla osilla on ollut pääjohtajat).

Suomen nykyaikainen määritelmä syntyi oikeasti vasta Ruotsin valtakunnan "hajoamisen" jälkeen. Se, mikä annettiin rauhaan vuonna 1809, ei ollut "Suomi", vaan kuusi lääninosaa, Ahvenanmaa ja osa Västerbottenia. Raja uuden Suomen suurherttuakunnan ja Ruotsin (Restsverige) välillä olisi voinut vetää Kemi-joelle, joka oli silloin raja Västerbottenin ja Pohjanmaan maakuntien välille, kuten ruotsalaiset ehdottivat rauhanneuvotteluissa, tai Kalix-joelle, mukaan lukien Tornedalenin suomenkielinen väestö, venäläisten ehdotuksesta. Raja, joka seurasi Torne-jokea ja Muoni-jokea korkeisiin Saana- ja Halde-vuoristoihin luoteessa, oli kompromissi, josta tuli sitten termi, jolla Suomi tuli seisomaan, ainakin sen jälkeen, kun tsaari Aleksanteri I salli Suomen osien Kymmene-joesta itään Venäjänä. valloitettiin jo vuosina 1721 ja 1743, ns. "Vanha Suomi", hallinnollisesti liitetty "Uuteen Suomeen" vuonna 1812.

Manner-Suomea tai tilastoinnissa Manner-Suomea käytetään joskus terminä Suomelle, lukuun ottamatta Ahvenanmaata, jota Ahvenanmaalla kutsutaan "valtakunnaksi". Ilmaisu on harhaanjohtava, koska esimerkiksi Ahvenanmaan saaristokuntien uskotaan kuuluvan "Manner-Suomeen".

Suomi liittyi virallisesti Venäjälle Porvoon maapäivänä

Suomen esihistoria (8500 eKr. - 1157 eKr.)

Erikoistuminen: Suomen esihistoria

Suomi Ruotsin aikakaudella (1157-1809)

Syvyys: Suomi keskiajalla, Suomen historia varhaisen nykykauden aikana ja Suomen sota

Suomen suuriruhtinaskunta (1809–1917)

Sen jälkeen kun Suomi oli kiinteä osa keskiaikaa ja Ruotsin valtion perustamista, Svealandin, Götalandin ja Norrlandin rinnalla, valloitettiin vuonna 1808 venäläisen tsaarin Alexander Isin joukot ja siitä tuli suurruhtinas, jolla oli hyvin kauaskantoinen autonomia Venäjän valtakunnassa vuonna 1809. Venäjän tsaarit olivat Suomen suurruhtinasia ja olivat alun perin hyvätahtoisia Suomea kohtaan; Tsaari Nikolajille kerrottiin, että Suomi oli hänen valtakuntansa ainoa osa, joka ei aiheuttanut hänelle mitään ongelmia.

1800-luvun alkupuolella syntyi nationalistinen liike Suomessa, kuten monissa muissakin paikoissa, ja suomen kielelle, jolla aiemmin ei ollut virallista merkitystä, annettiin korkeampi asema. Esimerkiksi Aleksis Kivin Seitsemän veljestä -kirjaa (Seitsemän veljeä) pidetään yhtenä ensimmäisistä suomalaisista kirjallisista teoksista. Monet ruotsinkieliset osallistuivat tähän nationalistiseen pyrkimykseen iskulauseella "Ruotsalaisia ​​emme enää ole, venäläisiä, joista emme halua tulla, joten tehkäämme suomalaisia" (A I Arwidssonin lainaus). Tällä tavoin he halusivat varmistaa, että Suomi pysyy omana maanaan omilla laeilla, omalla parlamentilla ja omalla hallituksella (ks. Myös Suomen suuriruhtinaskunta). Ruotsin vuoden 1734 lain pienempiä osia sovelletaan kuitenkin edelleen, mutta vähemmässä määrin, koska sen osia korvataan uusilla osilla ja uusilla laeilla.72 vuotta hallitusta oli voimassa itsenäisen Suomen ensimmäiseen perustuslakiin saakka.

1800-luvun lopulla otettiin käyttöön useita toimenpiteitä, jotka tuovat Suomen lähemmäksi Venäjää, jolloin levottomuudet puhkesivat osittain helmikuun 1899 manifestin takia, joka otti käyttöön lisätoimenpiteitä Venäjän markkinoiden lisäämiseksi. Eugen Schauman ampui Helsingissä 16. kesäkuuta 1904 Venäjän kuvernöörin Nikolaj Bobrikovin, jonka jälkeen Schauman otti oman henkensä. Schaumania pidettiin myöhemmin kansalliskunnan sankarina. Marraskuussa 1905 annettiin marraskuun manifesti, joka palautti Suomen monille helmikuun manifestossa maasta menettäneille oikeuksille. Vuonna 1906 valtion tilakohdat korvattiin, mikä oli perintö siitä ajasta, jolloin Suomi oli osa Ruotsia, sillä ajankohtana oli yksi nykyaikaisimmista yksikamarisen parlamentin jäsenistä. Samanaikaisesti Suomen suurherttuakunta otti yleisen äänioikeuden toiseksi valtioksi Uuden-Seelannin jälkeen maailmassa, mikä tarkoitti, että naisille annettiin äänioikeus. Suomi antoi kuitenkin maailmassa ensimmäisenä naisille täydet demokraattiset oikeudet, toisin sanoen naiset voivat myös asettua vaaleihin. Suomen ensimmäisen parlamentin vuonna 1907 pidetyssä ensimmäisessä istunnossa valittuihin jäseniin kuului 19 naista.

Itsenäisyysjulistus ja sisällissota (1917-1918)

Suomi 1920–1940, kun pinta-ala oli noin 385 000 km²

Pääartikkelit: Suomen itsenäisyys ja Suomen sisällissota

Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen Suomi julisti itsenäisyytensä 6. joulukuuta 1917. Suomessa puuttui ruoka ja epäluottamus porvarien ja sosialistien välillä, mikä johti miliisin perustamiseen. Porvaristo muodosti protektionisteja ja sosialistien punaisen puutarhan. Tammikuun lopussa 1918 aloitettiin kapina bolshevikkien ääriryhmien yhteistyön kanssa. Seuraavassa sisällissodassa, joka kesti saman vuoden huhtikuun puoliväliin saakka, "punaiset" hävisivät "valkoisten" siviilijoukkojen veristen taistelujen jälkeen yhdessä Saksan apulaisjoukkojen kanssa.

Sodanvälinen kausi (1918–1939)

Toinen maailmansota (1939–1945)

Toisen maailmansodan aikana Suomi oli erittäin epävarmassa tilanteessa. Maassa koettiin kolme erillistä sotaa, joista kaksi oli Neuvostoliittoa ja yksi Saksaa vastaan. Aikaa leimasi vaarallinen poliittinen tasapaino taistelussa maan itsenäisyyden säilyttämiseksi.

Talvisota (30. marraskuuta 1939 - 13. maaliskuuta 1940)

Talvisota sotaa käytettiin enimmäkseen ankarassa kylmässä, joka voi olla välillä neljäkymmentä ja viisikymmentä miinus astetta.

1930-luvulla suhteet itänaapuriin Neuvostoliittoon olivat normaaleja, mutta eivät sydämellisiä (Suomessa oli vahva antikommunistinen liike). Vuonna 1932 maat allekirjoittivat peruuttamattomuussopimuksen. Vuonna 1939 tilanne oli kireä Euroopassa ja Neuvostoliitto asetti alueellisia vaatimuksia Suomelle. Vaatimukset hylättiin, ja Suomi viittasi puolueettomuuteensa ja maiden tekemiin sopimuksiin. Neuvostoliitto vetäytyi 28. marraskuuta yksipuolisesti maatalouden ulkopuolelle jättämistä koskevasta sopimuksesta viitaten Skotlantiin Mainilassa kaksi päivää aikaisemmin, kun neljä Neuvostoliiton sotilasta tapettiin epäselvissä olosuhteissa lähellä Suomen rajaa. Seuraavana päivänä diplomaattiset yhteydet katkesivat ja 30. marraskuuta klo. 0650 Neuvostoliiton tykistö avasi tulen Karjalan nenässä. Samana aamuna Helsingissä koettiin ilmapommitukset. Suomen talvisota oli alkanut. Neuvostoliiton hyökkäys tuomittiin ympäri maailmaa (paitsi Saksa, joka käytti konfliktissa puolueettomasti), mutta tästä huolimatta Suomi pysyi yksin ilman liittolaisia.

Sota ei kuitenkaan kulkenut Neuvostoliiton suunnitelmien mukaan, koska se ei onnistunut valloittamaan maata. Sota, joka todella päättyisi muutamassa viikossa, kesti yli kolme kuukautta. Pääministeri Risto Ryti allekirjoitti 13. maaliskuuta 1940 Moskovan saneleman rauhansopimuksen. Rauhanolosuhteet Neuvostoliiton kanssa olivat vaikeat, esimerkiksi Suomen on siirrettävä eläkkeelle 27 000 neliökilometriä pinta-alaa ja 12 prosenttia väestöstä on muutettava. Ruotsi auttoi Suomea tällä pohjoismaisella suurimmalla nykyaikaisella ihmismuutolla. Apukuljetuksia ohjasi majuri Mortimer Sederholm, ja niihin kuului noin 1 250 ruotsalaista sotilasta ja 500 ajoneuvoa. Joka kahdeksas suomalainen tuli kodittomaksi yön yli ja Suomen Karjala on evakuoitava kymmenen päivän kuluessa. Koko operaatio oli erittäin tehokas ja merkittävä tapahtuma Ruotsin ja Suomen suhteille.

Aika sotien välillä (14. maaliskuuta 1940 - 24. kesäkuuta 1941)

Talvisodan jälkeisen lyhyen rauhan aikana Euroopassa tapahtui suuria muutoksia. Saksa valloitti Tanskan ja Norjan vain kuukauden kuluttua talvisodan päättymisestä, ja Ranska ja Iso-Britannia (jotka halusivat Suomen jatkavan sotaa Neuvostoliittoa vastaan) olivat suurissa hätätilanteissa, kun Saksan armeija eteni lyhyessä ajassa Englannin kanaaliin. Saksan merivoimat vartioivat pohjoisen pallonpuoliskon merivoimia. Kesän 1940 loppuun mennessä Neuvostoliitto oli myös tunkeutunut Viroon, Latviaan ja Liettuaan, mikä vaikutti merkittävästi Suomen asenteisiin. Ajatus siitä, että talvisota oli loppujen lopuksi ainoa tapa säilyttää itsenäisyystodellisuus vahvistui.

Talvisodan aikana Suomi oli keskittynyt Skandinaviaan. Presidentti Kyösti Kallio totesi 14. maaliskuuta 1940, että Ruotsin ja Norjan kanssa oli ehdotettu puolustussopimusta. Moskova reagoi nopeasti ja viikon kuluttua Neuvostoliiton ulkoministeri Vyatjeslav Molotov ilmoitti, että suunniteltu pohjoismainen puolustussopimus on vastoin Moskovan ehtoja. Se, että Saksa hyökkäsi Norjaan, vaikutti myös hankkeeseen, mutta sitä ei haudattu silloinkin. Lokakuussa 1940 asia tuli jälleen esiin Ruotsin ja Suomen välisessä liitossa. Ruotsin ulkoministeri Christian Günther ilmoitti, että tällainen liitto vaatii Suomea luopumaan kaikista kostoa koskevista suunnitelmista Neuvostoliittoa vastaan ​​ja että unionilla on oltava sekä Saksan että Neuvostoliiton hyväksyntä. Viimeinen vaatimus lopetti hankkeen kokonaan, kun Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop ilmoitti negatiivisesta asenteestaan ​​projektiin lokakuun lopussa, kun taas Neuvostoliiton edustaja Ruotsissa Alexandra Kollontaj antoi Güntherille vakavan varoituksen marraskuun alussa unionin suunnitelmien seurauksena. Turvallisuuden vuoksi Molotov korosti myös, että tällainen liitto mitätöi Moskovan rauhan. Kaikki nämä tapahtumat saivat Suomen kääntymään eteläisen Saksan suurvaltaan, joka on ollut läheisessä yhteydessä sisällissodan päivistä lähtien.

Kun huhut, että Neuvostoliiton ja Saksan suhteet kevään 1941 aikana olivat lähestymässä taukoa, unelmat alkoivat viedä takaisin Karjalaan. Karjalaisten mahdollisuus palata kotiin painotti voimakkaasti Suomen politiikkaa, ja jotkut piirit näkivät mahdollisuuden tehdä myös Neuvostoliiton itä-Karjalasta osa Suur-Suomea. Yhteistyössä saksalaisten kanssa he saivat pian tietää Saksan suunnitellusta operaatiosta Neuvostoliittoa vastaan. Koordinointia jatkettiin, ja muun muassa saksalaiset joukot muutettiin Norjasta Pohjois-Suomeen alkukesästä 1941.

Jatkuva sota (25. kesäkuuta 1941 - 4. syyskuuta 1944)

Yöllä 22. kesäkuuta 1941 Saksa aloitti operaation Barbarossa ja hyökkäsi Neuvostoliittoon laajalla rintamalla. Suomi oli osallistunut hyökkäyksen sotilaalliseen suunnitteluun, ja muutaman päivän kuluttua pääministeri ilmoitti Suomen olevan sodassa: jatkuva sota oli siten alkanut. Uuden sodan kohde oli alun perin monimuotoinen. Pääministeri Johan Wilhelm Rangell ilmoitti, että kyse oli uudesta puolustussotasta ja taistelusta bolševismia vastaan. Parlamentin eri ryhmät tukivat hallitusta, mutta tyytymättömiä ääniä kuultiin sekä oikealta että vasemmalta. Porvarillinen sosialistipuolue ja maatalouden keskusliitto sekä radikaalisti nationalistinen itävaltalaisliike puhuivat Suur-Suomesta puhekierrossaan. Lopullinen kanta oli kuitenkin, että kysymyksessä puolustussota oli Karjalan palauttaminen Saksan tuella. Lisäksi hyväksyttiin väitöskirja, jonka mukaan Suomi piti omaa sodansa Neuvostoliittoa vastaan ​​erillään Saksan kohteista. Sodan loppua kohti Saksa painosti, joka olisi pakottanut Suomen taistelemaan Saksan puolella sodan loppuun saakka.

Sota oli kääntynyt, ja 22. kesäkuuta 1944 Neuvostoliitto vaati Suomea luopumaan ehdoitta. He eivät halunneet tehdä niin, vaikka maa tarvitsi kipeästi sotilaallista apua. Ainoa maa, joka pystyi tarjoamaan tällaista apua, oli Saksa, mutta saksalaisten ehto oli, että Suomi ei solminut yhtä rauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman Saksan hyväksyntää. Presidentti Risto Ryti sitoutui niin kutsuttuun Ribbentrop-sopimukseen henkilökohtaisella kirjeellä, jotta myöhemmin eroaminen voitaisiin vapauttaa sen velvoitteista. Saksalla saavutetulla aineellisella apulla onnistuttiin vakauttamaan rintama. Sen jälkeen he alkoivat kiirehtiä ratkaisuun Suomen vapauttamiseksi sodasta.

Yritykset vetäytyä sodasta Neuvostoliiton kanssa saavutettiin Moskovassa ns. Keskirauhan kautta. Taistelut päättyivät 4. syyskuuta 1944, ja rauhansopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944. Rauhaedellytyksissä oli vaatimus saksalaisten karkottamisesta Suomesta ja Suomen kommunistisen puolueen laillistaminen.

Lapin sota (15. syyskuuta 1944 - 27. huhtikuuta 1945)

Tuolloin Pohjois-Suomessa oli 210 000 saksalaista sotilasta, noin 60 000 hevos- tai moottoriajoneuvoa sekä 200 hävittäjää ja tankkia. Keskinkertaisuuden vaatimukset saksalaisten karkottamiseksi johtivat Lapin sodan, joka kesti syyskuusta 1944 huhtikuuhun 1945. Aluksi taisteluja ei käyty, koska saksalaiset joukot olivat erittäin yhteistyöhaluisia vetäytymisessä, mutta Neuvostoliiton seurantakomitean varapuheenjohtaja, kenraaliluutnantti G Savonenkov 30. syyskuuta vaati. hallitus, jonka pitäisi seuraavana aamuna aloittaa aktiivinen sodankäynti saksalaisia ​​vastaan. Seuraavana päivänä hyökkäys Kemia vastaan ​​sekä myöhemmät Torneå- ja Rovaniemi-vastaiset hyökkäykset (16. lokakuuta) olivat täysimittainen sotag.

Sota aiheutti suuria tappioita Lapille, kun saksalainen kenraali Lothar Rendulic käytti palaneen maan taktiikoita, kun saksalaiset joukot vetäytyivät. 41 306 rakennusta, 516 moottoritietä ja 218 rautatiesiltaa, 48 lauttaa ja noin 80 prosenttia alueen kaikista veneistä tuhoutui.

Lähi-idän rauhan kautta Moskovassa Suomi oli onnistunut välttämään miehityksen. Suhteet Neuvostoliittoon olivat kuitenkin epäselviä. Kun Lähirauha päättyi, Helsinkiin lähetettiin Neuvostoliiton valvontakomitea seuraamaan rauhansopimuksen ehtojen noudattamista. Tämän valvontakomission johtaja oli Andrei Zdanov, kova linjainen kommunisti ja Stalinin oikea käsi.

Zhdanov veti läpi kahdeksan johtavaa suomalaista poliitikkoa, jotka syytettiin Neuvostoliiton vastaisista sotarikoksista. Mannerheim nimitti kommunisti Yrjö Leinon sisäministeriksi ja antoi kommunisteille vallan poliisin ja turvallisuuspoliisin yli. Yrjö Leinon pojan mukaan Zhdanov yritti saada kommunistit suostumaan valtaansa Suomessa. Leinon on kuitenkin pitänyt pelata kaksinkertaista peliä ja vuotanut suunnitelmat poliisille ja armeijalle.

Praha-vallankaappauksen, Tšekkoslovakian kommunistisen vallan haltuunoton jälkeen helmikuussa 1948, Suomessa alkoi levittää huhuja suunnitelmista vastaavasta vallankaappauksesta Suomessa. Uusi presidentti Juho Kusti Paasikivi keskitti armeijan Helsinkiin, kun pelättiin, että poliisi, jota Leino johtaa sisäministerinä, osallistuu vallankaappaukseen.

Kauppaa ei kuitenkaan ollut. Syytkö siihen, ovatko Leinon tuplat, onnistuneet Paasikiven ennaltaehkäisevät toimenpiteet vai Neuvostoliitto yksinkertaisesti menettäneet kiinnostuksensa, emme tiedä tänään. Toisen maailmansodan jälkeen Paasikivi oli suorittanut Suomen ulkopolitiikan täydellisen uudelleenjärjestelyn, jossa puolueettomuutta noudatettiin osittain ja haluttiin osittain Neuvostoliiton luottamusta; Ehkä juuri tämä politiikka onnistui. Vallankaappauksen sijasta tehtiin uusi sopimus Neuvostoliiton kanssa: VSB-sopimus (ystävyyttä, yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa koskeva sopimus, jota nykyään kutsutaan yleisesti VSB-sopimukseksi). Tästä tuli maiden välisten suhteiden perusta Neuvostoliiton hajoamiseen saakka vuonna 1992.

Kekkoselle (1949–1956) johtava ajanjakso

Urho Kekkonen oli kahdeksas ja pisin presidentti. Hänet valittiin vuonna 1956 ja hän erosi vuonna 1982.

1950-luvun ensimmäiselle puoliskolle oli ominaista sodanjälkeinen jälleenrakentaminen ja ankarat olosuhteet sekä yksilöille että yhteiskunnalle. VSB-sopimus pakotti Suomen olemaan erityisen varovainen suhteissaan ulkomaailmaan. Tyypillinen esimerkki on Pohjoismaiden neuvoston perustaminen vuonna 1952, jossa Suomelle tarjottiin täysjäsenyyttä, mutta se luopui vuoteen 1955 asti, koska pelättiin, että Neuvostoliitto reagoi kielteisesti.

Puheenjohtaja Kekkonen (1956–1982)

Paasikiven linja jatkui presidentti Kekkosen johdolla, jolla oli epäilemättä hyvät työsuhteet Neuvostoliiton pääsihteerin Hruštšovin ja Brežnevin kanssa. Tämän tyyppistä riippuvuuspolitiikkaa piilossa [selvennettynä] on kutsuttu kansainvälisesti kansainvälistyväksi.

Suomi Kekkosen jälkeen (1982–)

Kekkonen toimi Suomen presidenttinä vuoteen 1982 saakka, ja sen seuraaja oli Mauno Koivisto, joka jatkoi varovaista politiikkaansa. Ulkomaankaupalla Neuvostoliiton kanssa oli suuri merkitys suomalaiselle teollisuudelle ja kun Neuvostoliitto joutui hajoamaan, Suomi kärsi vakavasta talouden laskusuhdanteesta. Suomi liittyi EU: hun vuonna 1995 yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa. Euro korvasi Suomen maaperän vuonna 2002.

Suomi rajoittuu etelässä Suomenlahteen ja Itämereen ja lännessä Ahvenanmaalle, Perämereen, Kvarkeniin ja Perämereen. Pohjoisen maarajat ovat Ruotsin, Norjan ja Venäjän puolella. Etelään, Suomenlahden toisella puolella, on Viron naapurimaa (ks. Myös Suomen ääripäät).

Suomen noin 340 000 neliökilometrin pinta-alasta metsämaa kattaa 78%. Suomi on siis yksi maailman metsäisimmistä maista. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusi, mänty ja koivu. Osa maasta on napapiirin pohjoispuolella, ja Pohjois-Suomessa maisema on mäkinen. Suomen korkein kohta on Halden vuori (1 324 metriä merenpinnan yläpuolella), joka kuuluu Skandernan vuoristoon. Itään, vuoret ovat jäänteitä vanhasta vuorijono Karelids.

Suomea mainitaan tuhansien järvien maana suuren järvien määrän takia, etenkin Kaakkois-Suomessa. Yli 500 neliömetriä suurempia järviä on 187 888, joista suurin on Saimen. Pinta-ala on noin 4 400 neliökilometriä, joten se on neljänneksi suurin järvi Euroopassa. Pitkänomainen Päijänne on Suomen syvin ja toiseksi suurin järvi. Pohjanmaalla ja muualla länsirannikolla maasto-olosuhteet ovat erilaisia ​​maan korkeuden vuoksi. Rannikkoalueita hallitsevat laajat tasangot.

Golfkentän ansiosta Suomen ilmasto on melko suotuisa verrattuna vastaavien leveysasteiden ilmastoon muualla. Se on sekä meri- että mantereen vaikutusta. Mannermainen, jolle on ominaista vhuonot kesät ja kylmät lumiset talvet, jotka lisääntyvät etäisyyden ollessa merestä, ja ovat siksi voimakkaimpia koilliseen. Liekein on ilmasto Lounais-Suomessa, jossa vuosittainen keskilämpötila on noin 6 astetta. Talven pituus on pohjoisessa 200 päivää ja lounaassa 100 päivää. Lämpökesto (keskimääräinen päivälämpötila> 10 astetta) on etelärannikolla 4 kuukautta ja Pohjois-Lapissa 2,5 kuukautta. Suomen korkein mitattu lämpötila on 37,2 celsiusastetta ja mitattiin Libeliteissä 29. heinäkuuta 2010. Alin mitattu lämpötila mitattiin 28. tammikuuta 1999 Kittilän kunnassa Pokkan kylässä. Tämä ennätys oli -51,5 astetta.

Parlamenttitalo Helsingissä, eduskunnan kotipaikka.

Suomi on demokraattinen tasavalta, jolla on puolipresidentalismi. Sen nykyinen perustuslaki hyväksyttiin vuonna 2000, jonka mukaan perustuslain "turvataan ihmisarvon loukkaamattomuus sekä yksilön vapaus ja oikeudet ja edistetään oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa".

Suomen valtionpäämies on tasavallan presidentti, joka valitaan kuuden vuoden välein. Presidentti voi olla enintään kaksi toimikautta. Presidentin tehtäviin kuuluu muun muassa lakien antaminen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen hallituksen kanssa. Presidentti nimittää ja vapauttaa yksittäiset ministerit ja korkeat virkamiehet.

Suomi on edustusdemokratia, jonka lakiasäätävä kokous, Riksdag, yhden jaoston parlamenttipäivä, joka valitaan suorilla ja suhteellisilla vaaleilla, edustaa kansaa. Vaalit pidetään säännöllisesti joka neljäs vuosi maaliskuussa. Suomen hallitusta kutsutaan pääministeriksi, ja sitä johtaa pääministeri. Eduskuntavaalien jälkeen presidentti valitsee pääministerin ehdokkaan kuultuaan parlamentin puhemiestä ja eduskuntaryhmien johtajia. Riksdag joko hyväksyy tai hylkää ehdotuksen. Jos ehdotus hyväksytään, presidentti nimittää pääministerin ja yhdessä he nimittävät hallituksen, jonka parlamentti sitten hyväksyy. Viime vuosina (Mauno Koiviston kautta ja sen jälkeen) pääministerin valta on lisääntynyt ja presidentin vähentynyt.

Suomessa Ahvenanmaa on demilitarisoitu ja itsehallinnollinen maisema. Ahvenanmaa on myös yksimielisesti ruotsinkielinen, mikä tarkoittaa, että se on ainoa osa maata, jossa suomeksi ei ole virallista asemaa. Maan aluehallintohallinnossa on kuusi aluehallintovirastoa, jotka korvasivat vuonna 2010 entiset läänit. Maisemiin on myös historiallinen jako. Suomessa on sekä historiallista maisemaa, jolla on suunnilleen sama asema kuin Ruotsin maisemaa, että modernia maisemaa, jolla on joitain hallinnollisia tehtäviä. Paikallishallintoa johtavat kunnat, jotka tuottavat peruspalveluja asukkaille, mukaan lukien koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut, yhteisöteknologia ja ympäristöpalvelut. Kunnan päättäjät valitaan neljän vuoden välein kunnallisvaaleissa. Kuntien lukumäärä on 311, joista 107 on kaupunkeja.

Suomen puolustusvoimat on jaettu kolmeen haaraan, maajoukot, ilmavoimat ja merivoimat. Rajavartiojärjestelmä on sisäministeriön alainen, eikä se kuulu Suomen puolustusvoimiin rauhan aikana. Puolustusvoimien komentaja on kenraali Jarmo Lindberg. Suomessa yleinen asepalveluksen tekeminen on pakollista miehille, Ålanderia lukuun ottamatta, ja palvelutaso on yksi maailman korkeimmista. Naiset voivat palvella vapaaehtoisesti. Palvelusaika on 6, 9 tai 12 kuukautta vastuusta ja tehtävistä riippuen. Valmiina on noin 34 000 seisontajoukkoa ja koko varannon vahvuus on noin 350 000 miestä. Vaihtoehtona asepalvelukselle on siviilipalvelu, jonka kesto on 12 kuukautta.

Suomi on EU: n jäsen ja on vuodesta 1990 lähtien lähestynyt Natoa. Kansallisesta keskustelusta käydään, pitäisikö Suomen liittyä Natoon kuten useimpien muidenkin EU-maiden. Suomi on 28. marraskuuta 2011 alkaen allekirjoittanut Ottawan sopimuksen joukkojen miinojen purkamisesta.

Suomessa markkinatalous on pääosin sääntelemätöntä. Maa on voimakkaasti teollistunut ja vienti, joka muodostaa noin kaksi kolmasosaa BKT: stä, on erittäin tärkeä. Suomen BKT asukasta kohti on suunnilleen sama kuin Belgian, Itävallan, Alankomaiden ja Ruotsin. Palveluala nähdään alikehittyneenä verrattuna esimerkiksi Japaniin tai Yhdysvaltoihin. Suomen taloudellinen kehitys on ollut suhteellisen hyvää sodanjälkeisenä aikana ja on nyt Länsi-Euroopan keskiarvon tasolla. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Venäjä, Ruotsi, Saksa ja Iso-Britannia.

Korkea työttömyys (nykyään 8,2%) on ollut jatkuva ongelma 1990- ja 2000-luvuilla. Työttömyys on yleensä ollut ongelma koko sodanjälkeisen historian ajan, mikä aikaisemmin johti työvoiman muuttoon. Suurin liitto centhrall-organisaatio on Suomen ammattiliiton keskusjärjestö.

Suomen teollisuus on keskittynyt elektroniikan, metsäteollisuuden ja tietyssä määrin kemiantekniikan ja konepajateollisuuden ympärille. Metsäteollisuuden osuus on edelleen viidennes Suomen tavaroiden viennistä. Suurin ala on puunjalostusteollisuus. Suomi on maailman toiseksi suurin paperin viejä (Kanadan jälkeen) ja pääasiassa suomalaiset yritykset Stora Enso ja UPM kuuluvat maailman suurimpiin sellun ja paperin tuottajiin. Ahlstrom on yksi maailman johtavista paperi- ja kuitutuotteiden tuotannosta. Muita tärkeitä aloja ovat metalli, kemikaalit, elektroniikka, televiestintä ja tekniikka.

Neuvostoliiton kanssa käydyn sodan jälkeen Suomi pakotettiin maksamaan suuria sotavahinkoja, mutta samalla hän sai suuren kauppakumppanin. 1950-luvulla suomalainen teollinen muotoilu murtui kansainvälisesti ja yritykset, kuten Marimekko, Iittala ja Fiskars, ovat jatkaneet tätä perinnettä. Fiskars on selkeä esimerkki suomalaisesta teollisuudesta, jossa teollisuussuunnittelu on johtanut menestykseen ja jossa tuote on ollut pienimuotoista (veitset, sakset). Nystadissa (Uusikaupunki) on ollut henkilöautoteollisuus 1960-luvulta lähtien; tuotemerkkejä ovat Saab-Scania, Opel ja Porsche. Suomella ei ole ollut omaa henkilöautoteollisuutta, mutta hyvä kuorma-autojen ja traktoreiden tuotanto (Valmetin (nykyään Valtra) ja Sisun) kautta.

1990-luvulla Nokiasta tuli Suomen teollisuuden tärkeä moottori ja sillä oli tärkeä rooli Suomen talouden elpymisessä 1990-luvun alun talouskriisin jälkeen. Kriisin aiheutti lähinnä Suomen tärkeimpiin vientiteollisuuksiin kohdistunut kansainvälinen talouden laskusuhdanne yhdistettynä suhteellisen merkittäviin ulkomaisiin velkoihin ja tuolloin korkeaan korkotilanteeseen. Neuvostoliiton romahtaminen pahensi kriisiä, mutta ei ollut merkittävä tekijä.

Suomi houkutteli vuonna 2005 yli 4 miljoonaa turistia, joista suurin osa tuli Ruotsista. Matkailu on noin 2,4 prosenttia Suomen BKT: stä ja työllistää noin 60 000 ihmistä.

Bruttokansantuote (PPP): 189 miljardia euroa (arvio 2011 - kaikki maat).

Bruttokansantuote (PPP) asukasta kohden: noin 35 000 euroa (arvio 2011 - kaikki maat).

Työttömyys: 7,3% (marraskuu 2011).

Valtionvelka: 49,0% suhteessa BKT: hen (arvio 2011).

Syyskuussa 2009 keskimääräinen nettotulo asukasta kohti oli 2 700 euroa (22 950 kruunua) kuukaudessa.

Suomen talous on muuttunut viime vuosikymmeninä. Riippumatta metsäteollisuudesta Suomi on tänään siirtynyt siitä elektroniikka- ja IT-alalle. Viennin muutos johtuu suurelta osin telekommunikaatio-jättiläisestä Nokialta, joka on suomalainen yritys, jonka liikevaihto on suurin (382 099 milj. Kruunua / vuosi (2011)). Se, että viennin kasvu viime vuosina johtuu suurelta osin Nokialta, tekee Suomen taloudesta haavoittuvan kansainvälisen talouden heilahteluille. 1990-luvun alussa Nokian osuus Suomen BKT: stä oli 4% ja viennistä noin 20%. Suomeen vaikutti suhdannetaantuma 1990-luvulla, kun Neuvostoliiton romahtaminen johti itäkaupan talouskriisiin, mutta sen BKT kasvoi sitten positiivisesti vuoden 2008 talouskriisiin saakka. Suomi liittyi EU: hun ja 1998 EMU: seen talouden vakauttamiseksi, joka toimi siihen asti. finanssikriisi. Bruttokansantuotteen kasvusta + 0,9% vuonna 2008 se laski -8,2%: iin vuonna 2009. Tämä lasku vaikutti myös Nokiaan, joka oli 00-luvun lopulla vaikea vakuuttaa itsensä kansainvälisillä markkinoilla ja joka Vuosina 2008 ja 2012 90% menetti osakkeen arvon. Suomen julkisen talouden alijäämä nousi 3 prosenttiin suhteessa BKT: hen vuonna 2009, mikä on euroalueen maiden katto, jonka jälkeen valtio käytti useita säästöpaketteja. Myös julkinen velka kasvoi vuonna 2011 noin puoleen BKT: stä. Nokia ilmoitti vuonna 2013, että heidän matkapuhelinyksikkönsä myydään Microsoftille, eikä Nokia enää vaikuta niin paljon Suomen BKT-

Korruptio on vähäistä Suomessa. Vuodesta 1998 julkaistun Transparency International -luettelon mukaan Suomi on ollut maailman vähiten korruptoitunut maa lukuun ottamatta vuosia 1998, 1999 ja 2005, jolloin maa päätyi sen sijaan toiselle sijalle. Vuonna 2006 Suomi sai arvosanan 9,6 kymmenestä. Muut luettelon kärjessä olevat maat ovat Islanti, Ruotsi ja Uusi-Seelanti.

Suomen asukkaita kutsutaan suomalaisiksi, ja he ovat tällä hetkellä hieman yli viisi miljoonaa. Näistä vähemmistöllä, noin 5,5 prosentilla, on äidinkielenä ruotsi, kun taas kansantalouden tilinpidon mukaan noin 91,5 prosentilla äidinkielenä on suomi (kaksikieliset ilmoittavat jommankumman kielenäidinkieli). Monet ruotsinkieliset ja suomenkieliset suomalaiset erottavat huolellisesti suomalaiset (yhteinen termi kaikille, jotka asuvat tai tulevat Suomesta), suomalaiset (niille, joiden äidinkielenä on suomi) ja suomalaisiin ruotsiin (suomalaiset, joiden äidinkielenä on ruotsi). Maan pohjoisimmissa osissa asuvat saamelaiset, joiden kielellä on virallinen asema vähemmistökielenä.

Maahanmuuttajien määrä on kasvanut 1980-luvun lopusta lähtien, mutta Suomessa on edelleen hyvin pieni osuus maahanmuuttajista naapurimaihin verrattuna. Vuonna 1980 maassa oli 13 000 ulkomaalaista, joista 3000 oli ruotsalaisia ​​(mikä vastaa 0,2% väestöstä), vuonna 2002 noin 100 000 (mikä vastaa 1,8% väestöstä).

Suomi on melko harvaan asuttu. Suurin osa asukkaista asuu maan lounaisosassa. Helsingin seudulla väestöstä on 1/5, Lapissa vain noin 2 kutsu / km². Koska suurin osa suomalaisista työskenteli edelleen maataloudessa 1950-luvulla, maa on kaupungistunut nopeasti toisen maailmansodan jälkeen.

Suomalaisia ​​ruotsalaisia ​​maanviljelijöitä rohkaistaan ​​1500- ja 1600-luvuilla siirtämään aavikkomaita nykyiseen Ruotsiin (ks. Suomalaiset), ja 19.-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella väestön nopea kasvu pakotti suuret ryhmät muuttamaan vastaavasti Ruotsiin (pääasiassa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan). Toisen maailmansodan jälkeen yli 400 000 ihmistä muutti Lounais-Suomeen Karjalasta, jonka Neuvostoliitto valloitti Suomen talvisodan aikana. 1960-70-luvuilla työvoiman muutto Ruotsiin oli suuri (noin puoli miljoonaa ihmistä), mutta myöhemmin melkein puolet palasi Suomeen.

Suomen elintaso on maailman 21. korkein, inhimillisen kehityksen indeksi on 0,892. Pitkällä aikavälillä (1980–2006) Suomessa HDI on kasvanut melko normaalisti muihin maihin verrattuna. Suomessa kasvu oli myös suhteellisen normaalia keskipitkällä (1990–2006) ja lyhyellä aikavälillä (2000–2006).

Ahvenanmaan autonomisessa ruotsinkielisessä maisemassa väestöä kutsutaan Ahvenanmaaksi. Monet, joukossa monet ahvenanmaalaiset itse, pitävät heitä erillisenä ryhmänä, joka on erillinen suomalaisista ruotsalaisista.

Väestön keski-ikä: 40,3 vuotta.

Väestön keskimääräinen elinajanodote: 79 vuotta.

Suomi on perustuslaillisesti kaksikielinen. "Kansallisella kielellä" suomi ja ruotsi ovat samat oikeudelliset asemat, vaikka valtaosalla enemmistöllä on suomen kieli äidinkielenään. Kansallisten kielten lisäksi saamelaisilla, romanilla ja suomalaisella viittomakielellä on perustuslaissa tunnustettu erityisasema. Pohjoismaisilla kielillä on erityinen asema pohjoismaisilla sopimuksilla ja niiden mukaisella lainsäädännöllä.

Kansalliset viranomaiset ovat velvollisia tarjoamaan palveluita suomeksi ja ruotsiksi koko maassa, ja sama velvollisuus koskee kaksikielisten kuntien kuntaviranomaisia. Suomen 317 kunnasta 17 on yhden kielen ruotsin ja 32 kaksikielisiä.

Äidinkielen lisäksi suomen ala-asteen koulussa pakollisia oppiaineita ovat kaksi kieltä, toinen ala-asteelta ja toinen lukiosta. Toisen kielen tulisi olla toinen äidinkieli, ts. Suomi tai ruotsi. Äidinkielenä opetetaan suomea tai ruotsia, joissain kouluissa myös saamea, romania, viittomakieltä tai muuta kieltä, joka on oppilaan äidinkieli. Jos äidinkielenä opetetaan muuta kuin suomea tai ruotsia, toisena kielenä on suomi tai ruotsi ja toinen äidinkieli on valinnainen.

Vuoden 2006 lopussa 91,5 prosentilla oli suomen kieli, 5,5 prosentilla ruotsin ja 3 prosentilla toinen kieli äidinkielenään (tiedot ovat pääosin kansantalouden tilinpidosta, joka perustuu siihen, mitä ihmiset itse väittävät ja jotka eivät salli rekisteröintiä) kaksikielisenä). Muiden kielten kanssa noin 48 000 venäjää, 17 000 viroa, 10 000 englantia ja 9 000 somalia olivat äidinkielenään puhuvia. 1880-luvulla 18 prosenttia Suomen väestöstä puhui äidinkielenään ruotsia.

Ahvenanmaan maakunnassa ja sen 16 kunnassa ruotsi on ainoa virallinen kieli.

Maa kristittyi Ruotsista 1100–1200-luvulla, ja Turun katedraali vihittiin käyttöön vuonna 1300. Uudistus otettiin käyttöön samaan aikaan 1500-luvulla molemmissa parlamenteissa. Uuden testamentin käännöksen avulla vuonna 1548 suomea kehitettiin kirjalliseksi kieleksi.

Suomalaisista 72,0% on evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Siitä huolimatta suomalaiset, kuten ruotsalaiset, ovat suhteellisen maallisia kansalaisia, ja uskonnollinen sitoutuminen rajoittuu usein kasteeseen, vahvistukseen, avioliittoon ja hautaamiseen. Osallistuminen näihin riitoihin on kuitenkin erittäin suuri; 69,8% kaikista vastasyntyneistä kastetaan ja 83% kaikista nuorista vahvistetaan, verrattuna Ruotsin tilanteeseen, jossa 45,6% kaikista vastasyntyneistä kastetaan ja noin 27,8% kaikista nuorista vahvistetaan. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei kovinkaan menettä jäsenyyttä. Hieman yli 1,1% suomalaisista kuuluu ortodoksiseen kirkkoon, jolla on myös komeita kotejavaltion kirkkona. Toisin kuin Ruotsi, jossa ruotsalainen kirkko on erotettu valtiosta, Suomi on siten päättänyt säilyttää valtion kirkkonsa.

Suomen ekumeenisella neuvostolla on yksitoista jäsenkirkkoa (kuten anglikaaninen kirkko, baptistiyhdistys, evankelis-luterilainen kirkko, pelastusarmeija, katolinen kirkko, metodistinen kirkko, lähetyskirkko, ortodoksinen kirkko ja Vapaakirkko). Lisäksi Suomen ekumeenisella neuvostolla on viisi observatoriokirkkoa (kuten adventistikirkko, baptistikirkko ja helluntaiseurakunta).

Suomen pääkaupunki on Helsinki, joka on myös maan suurin kaupunki. Sen jälkeen suuret kaupungit ovat järjestyksessä, Espoon, Tampereen, Vantaan, Oulun ja Turun. Espoo ja Vantaa yhdessä Helsingin ja Grankullan kanssa muodostavat yhtenäisen kaupunkimuodostuman (pääkaupunkiseudun tai pääkaupunkiseudun), joilla on yhteensä yli miljoona asukasta. Sekä Suur-Turussa että Suur-Tampereella on yli 300 000 asukasta. Oulu ohitti vuoden 2013 Turussa vuonna 2013 kunnallisten fuusioiden vuoksi.

Lähes koko historiansa Suomi on ollut Länsi-Katolisen alueella, jota on seurannut protestanttinen kulttuuripiiri. Ruotsi ja Saksa vaikuttivat varhain suomalaiseen kulttuuriin. Venäjän ortodoksinen kulttuuri vaikutti Itä-Suomeen jo varhaisessa vaiheessa. Viime vuosina amerikkalainen suosittu kulttuuri on saanut vaikutusvaltaa. Sauna ja sisällön käsite liittyvät usein suomalaiseen kulttuuriin. Kulttuuri ei kuitenkaan ole homogeeninen, ja erityisesti saamelaiset, romanit ja suomalaiset ruotsalaiset ylläpitävät omia perinteitään.

Suomalaiset ovat luonnollinen kansa. Kaupungistuminen on suhteellisen uusi ilmiö, ja useimmilla on yhteys maaseutuun tai syrjäisiin alueisiin. Suurin osa suomalaisista viettää vapaa-aikaa maaseudulla, etenkin vesistöjen lähellä. Lomamökit ovat yksi EU: n korkeimmista suomalaisista.

1800-luvulla syntyi hollantilainen maalaus; R. W. Ekman loi genre- ja historiakuvia, romanttinen maisemamaalaus sai edelläkävijänsä Werner Holmbergissä, von Wright -veljekset tulivat tunnetuiksi lintukuvistaan ​​ja Fanny Churberg oli hienoin koloristi maisema- ja asetelmamaalareiden joukossa. Ranskan ulkomaalaustyö vaikutti Albert Edelfeltin kansalliseen aiheeseen. Akseli Gallen-Kallelan tyyli sai inspiraation symboliikasta ja jugendtyylistä ja otti aiheita Kalevalasta. Helene Schjerfbeckillä on erityinen asema värikkäästi hienostuneella taiteellaan. Wäinö Aaltonen näyttää olevan 1900-luvun merkittävin kuvanveistäjä.

1900-luvulla suomalaiset käsityöt ja taidetta levittivät maailmankuulu tekstiilit (Viola Gråsten, Marimekko jne.), Lasitaide (Iittala), keramiikka (Arabia) ja huonekalut (Aallon kaareva puu).

Suomen kansallinen runoilija on Johan Ludvig Runeberg (1804-1877), jonka tunnetuin teos on Fänrik Stålin tarinat, joista kansallinen laulu Meidän maamme on otettu. Suomen kansallisen postin Kalevala on laatinut Elias Lönnrot. Muita tärkeitä kirjoittajia 1800-luvulla olivat Aleksis Kivi, Minna Canth ja Eino Leino. Modernisti Edith Södergran tuli kansainvälisesti tunnetuksi 1900-luvun alkupuolella. Sotavuosien jälkeen Väinö Linna kuvaa sotaa uudesta näkökulmasta kirjassa Tuntematon sotilas.

Suomen musiikki voidaan karkeasti jakaa kansanmusiikkiin, klassiseen musiikkiin ja suosittuun musiikkiin. Suomen kansallislaulu on Maamme (tai "Maamme"), jonka on kirjoittanut kansallinen soittaja Johan Ludvig Runeberg.

Lomat jaetaan kirkollisiin (ts. Kristillisiin) ja maallisiin, vaikka jotkut kristillisistä lomista ovat korvanneet vanhemmat pakanalliset vapaapäivät. Kristittyjä vapaapäiviä ovat joulu, toinen joulu, kolmetoista, pääsiäinen, Kristuksen ylösnousemuspäivä, helluntai ja kaikkien pyhien päivä. Joulu on joulu ja joulu on virallinen loma, mutta jouluaatto on myös tosiasiallinen loma. Maallisia vapaapäiviä ovat uudenvuodenpäivä (muodollisesti kirkon viikonloppu), 1. toukokuuta, juhannuspäivä (muodollisesti kirkko), itsenäisyyspäivä 6. joulukuuta sekä isänpäivä ja äitienpäivä. Erityisten määräysten kattamat lomat vaihtelevat hiukan joukkueittain.

Kaikki sunnuntaisin ovat myös yleisiä vapaapäiviä, mutta niitä ei pidetä yhtä tärkeinä kuin erityisiä vapaapäiviä. Koska suurin osa suomalaisista työskentelee tai käy koulua maanantaista perjantaihin, lauantaista on tullut myös eräänlainen tosiasiallinen loma, vaikkakaan sillä ei ole sama asema kuin virallisilla lomilla. Lain mukaan kaupunkien kaupat saatiin auki sunnuntaisin kesällä (touko-elokuussa), joulukuussa ja joillakin muilla viikonloppuisin. Vuodesta 2010 oikeutta sunnuntain aukioloon lisättiin, kaikkien kauppojen piti olla sunnuntaina avoinna ympäri vuoden 12-18, pidempään ennen joulua. Edellä mainittujen viikonloppujen ja lomapäivien aikana vain alle 400 m²: n ruokakaupat saivat olla auki, mutta enintään neljä tuntia. Markkinaostoksia, harvaan asuttujen alueiden pieniä kauppoja ja monen tyyppisiä erikoistoimia ei rajoitettuingarna. Vuoden 2016 alusta lähtien on sovellettu ilmaisia ​​aukioloaikoja.

Suomessa julkaistaan ​​noin 200 uutislehteä ja 320 suurta lehteä. Suomen luettavin päivälehti on Helsingin Sanomat. Tamperelainen Aamulehti on toiseksi suurin. Hufvudstadsbladet on Suomen suurin ruotsinkielinen sanomalehti. Maan vanhin Turku Intelligences -lehti on perustettu vuonna 1824. Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat kaksi kilpailevaa iltalehteä. Taloussanomat ja Kauppalehti ovat tärkeimmät yritystoimintaan suuntautuvat sanomalehdet.

Julkinen palveluyhtiö Yle lähettää neljä televisiokanavaa, joista yksi, Yle Five, on ruotsinkielisiä. Ylein kanavat rahoitettiin TV-tilojen maksulla ensimmäisistä säännöllisistä lähetysistä alkaen vuosina 1958 - 2012. 1. tammikuuta 2013 televisiomaksu poistettiin ja Yle rahoitetaan nyt televisio-ohjelmista riippumattomalla radioverolla. MTV3 on vanhin kaupallinen kanava, perustettu vuonna 1957. Nelonen omistaa Sanoma ja aloitti lähetystoiminnan 1. kesäkuuta 1997. Suosituin televisiokanava (2012) on Yles TV1 tai MTV3, laskentatavasta riippuen. TV1: llä on neljäsosa katsojaajasta, MTV3: lla viidesosa, kun taas MTV3: lla on hieman enemmän katsojia viikossa, 83 verrattuna 78%: iin.

Suomalainen arkkitehtuuri perustuu pääosin sijaintiin ja paikkojen luonnollisiin ominaispiirteisiin. Suurin osa vaikutteista on tullut ulkomailta, ja ne on muotoiltu sopimaan Suomen olosuhteisiin. Suomalainen arkkitehtuuri itsenäistyi ja alkoi saada vaikutelman suomalaisesta luonnosta 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen kansainvälinen läpimurto suomalaiselle arkkitehtuurille tapahtui Pariisissa järjestetyn maailmannäyttelyn aikana vuonna 1900. Tuolloin kansallinen romanssi oli hallitseva tyyli. Funktionalismista tuli 1930-luvulta alkaen modernin ja itsenäisen kansakunnan rakentamisen symboli, jota 1950-luvulla seurasi modernismi. 1900-luvun lopulla voidaan havaita uuden tyylin alku, mutta tämä voidaan määrittää ensin vain historiallisesta näkökulmasta.

Suomalaiset näkevät itsensä urheilijana. Kansallinen urheilu on pallo, mutta jääkiekkoa voidaan pitää yhtenä Suomen suosituimmista urheilulajeista. Maastohiihto on urheilu, jolla suomalaiset ovat viime aikoina menestyneet parhaiten, etenkin Virpi Kuitunen, Aino Kaisa Saarinen ja Matti Heikkinen Suomen huippukokouksessa. Ampumahiihdossa Kaisa Mäkäräinen on voittanut World Cupin kolme kertaa ja World Cupin kullan vuonna 2011.

Innebandyssä Suomi on ottanut kaksi suoraa maailmancup-kultaa vuosina 2008 ja 2010. Jääkiekko on yksi suosituimmista urheilulajeista Suomessa ja suomalaiset lionit onnistuivat saavuttamaan maailmanmestaruuden vuonna 1995, 2011 ja 2019, kaksi ensimmäistä kertaa finaalin jälkeen Ruotsia vastaan, 2019 jälkeen lopullinen Kanadaa vastaan. 1900-luvun alkupuolella Suomi nauttii menestystä yleisurheilussa sellaisten juoksijoiden kanssa, kuten Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Lasse Viren.

Nykyään suomalaisilla urheilijoilla on menestystä lähinnä talviurheilussa, muun muassa jääkiekon, hyppy- ja curling- sekä moottoriurheilun aloilla. Yksi tärkeimmistä on maininta back-hopper Matti Nykänen; jääkiekkoilijat Jari Kurri, Teemu Selänne, Ville Peltonen ja Saku Koivu; Formula 1 -sarjan kuljettajat Keke Rosberg, Heikki Kovalainen, Mika Häkkinen, Mika Salo Kimi Räikkönen ja Valtteri Bottas sekä ralliajurit Juha Kankkunen, Henri Toivonen, Tommi Mäkinen, Jari-Matti Latvala, Mikko Hirvonen ja Marcus Grönholm. Rallin kuljettajat Rauno Aaltonen ja Timo Mäkinen olivat edelläkävijöitä suomalaisessa moottoriurheilussa 1960-luvulla, kun he menestyivät arvostetussa Monte Carlo -rallissa. Heitä seurasivat 1970-luvulla Hannu Mikkola, Ari Vatanen ja Markku Alen. Juha Kankkunen oli neljä kertaa maailmanmestari ja myöhemmin myös Tommi Mäkinen saavutti saman. 2000-luvun kohokohta Suomen rallissa oli Marcus Grönholmin menestys.

Suomella on myös ollut useita jalkapallon suuria tähtiä. Heidän joukossaan ovat Jari Litmanen, Sami Hyypiä ja Jussi Jääskeläinen.

Yleisurheiluun on lisätty uusi tähtilisäys, Tero Pitkämäki, joka on maailman johtava suukappaleiden heittämisessä.

Vuoden 2008 sisäpallopallo-maailmancupissa Suomi otti kultaa voitettuaan Ruotsin äkillisessä kuolemassa. Se oli ensimmäinen kerta, kun Ruotsi ei ollut ottanut kultaa salibandyn maailmancupissa. Suomi otti kultaa myös vuonna 2010 voitettuaan Ruotsin kokopäiväisesti. Mika Kohonen nimitettiin maailman parhaaksi lattiapelaajaksi vuosina 2005 ja 2009.

Esiintyjä Kalle Palander voitti maailmancupin vuosina 2002–2003.